Näinkö siinä sitten kävi?

Asuttuamme nyt talossamme pari vuotta tapahtuneen jälkeen ja elämäntilanteen tasoittuessa voisi olla aika miettiä vaikutuksia tällä sisäilmaongelmalla on ollut elämäämme ja mitä ajatuksia ja fiiliksiä se on tuonut esille.

Käyn läpi ensin taloudelliset, sitten terveydelliset ja lopuksi yhteiskunnalliset pohdinnat.

Lähtökohtaisesti tämänlaiset korjausprojektit tutkimuksineen ovat taloudellisesti mittavia juttuja. Menetetty irtaimisto, vuokrakulut, remonttikulut yms. lisäävät menoja. Meidän tapauksessa liikutaan arviolta jossain 20 tuhannen euron paikkeilla. Tämä on kuitenkin ollut pienin harmi eikä näistä jaksa keskustella edes sen enempää. Tästä pääsemmekin terveydellisiin haittoihin.

Terveydelliset haitat ovat ehdottomasti surullisin puoli tässäkin tapauksessa (kuten monien muiden tapausten). Nämä ovat mysteerisin puoli koko tapahtumassa. Astmaa, keuhkokuumetta, hermostollisia oireita, ruoansulatuselinten vaivoja. Tilanteen tekee vielä haitalliseman sillä näiden yhteyttä tapahtuneeseen voi olla vaikea todeta, vaikka asukkaille tämä on itsestäänselvää. Perhe ei vain voi sairastua samanaikaisesti aivan sattumalta, uudessa asunnossa josta vielä löydetään terveydelle haitallisia yhdisteitä. Esimerkkinä yksi mahdollisista myrkyistä on Styreeni jolle jatkuva altistuminen voi aiheuttaa hermoston toiminnan häiriöitä, mielialan muutoksia, muistin sekä keskittymiskyvyn heikkenemistä ja jopa veren valkosoluissa (lymfosyyteissä) kromosomimuutoksia. Tämä siis yksi monista mahdollisista yhdisteistä. Yhdisteet ovat usein rasvaliukoisia eli toisinsanoen alitustuminen tapahtuu hitaasta mutta niin myös niistä parantuminen.

Syyn ja seurauksen yhteyttä joutuu usein painottamaan eikä se siltikään ole monista ymmärretävää. Edes sairaanhoitoalan ammattilaisille. Syy voi olla siinä että näitä tapauksia ei ole aikaisemmin ollut tässä määrin eikä syitä ole ymmärretty. Usein keskitytään vain oireisiin mutta ei niiden aiheuttajiin joka pitäisi saada korjattua ensisijaisesti. Mitä järkeä lääkitä potilasta joka altistuu myrkyille jatkuvasti.

Perheemme on nyt pysynyt terveenä ja oireet ovat saatu minimoitua. Yliherkkyys erilaisille kemikaaleille = voceille, homeille on tapahtunut selvästi. Harvassa ovat paikat joissa mitään oireita ei ole havaittavissa. Lapset ovat terveitä ja toivomme ettei jatkossakaan ilmene mitään yllättävää. Kemikaalikuormitus on ollut keholle kova.

Yhteiskunnallisesti ajateltuna tämä tilanne on hoidettu naurettavan huonosti, niin vastuussa olevan rakentajan ja kuluttajansuojan toimesta. Näen asian yksinkertaisesti näin: Rakennutimme asunnon urakoitsijalla joka otti vastuulleen rakentamisen. rakennusvaiheessa tapahtui terveydelle haitallinen ongelma, muutimme ja sairastuimme. En puhu itseasiassa virheestä koska jos rakennusmääräyksiä noudatetaan juuri ja juuri siinä rajalla että virheen mahdollisuus on suuri, kuitenkin rajan sallitulla puolella jotta voidaan sanoa että on toimittu oikein, näin voi kuitenkin tapahtua. Rakentajan moraalille ei kylläkään voi määrittää rajaa.

Se että rakentaja lopuksi pesi kätensä koko tapahtumasta ja suostui keskustelemaan vain uhkaavaan sävyyn lakimiehensä kautta (mikä oli tietysti odotettavissa) oli harmillista. Siinä vaiheessa yksittäinen perhe on turvaton ilman mitään virallista tukea, ja tätähän siinä tavoiteltiin ja se tiedostettiin. Tässä tilanteessa tietysti moni palkkaa lakimiehen ja velkamäärä vain kasvaa, vaikkakin lopputulos ei välttämättä muutu suuntaan tai toiseen.

Olemme nyt odottaneet kuluttajariitalautakunnasta jotain vastausta tai kannanottoa. Vuosi sitten saimme tiedon että tapahtuneen monimutkaisuuden takia asian käsittely tulee kestämään. Vielä vuoden? Kaksi vuotta? Viisi vuotta? Ja mitä sitten?

Rakentaja on lopettanut vanhan yrityksensä liiketoiminnan ja jatkaa hommia uuden nimissä. Laki sanoo että vastuussa on yritys (osakeyhtiö), ei yksityinen henkilö. Tästä päätellen vaadimme yritystä jossa ei ole yrittäjää eikä varallisuutta vastaamaan tapahtuneesta. Tämänlaisia 'mokia' voi tapahtua jatkossakin ja yrittäminen jatkuu ilman ongelmia, ilman moitteita, korvausvaatimusta tai edes pahaa mieltä. Tämä on uskomatonta että nykysuomessa näin voidaan toimia mutta tämä on ajan henki. Jos tilanne muuttuu tukalaksi on helppo vain kurvata uudelle työmaalle ja vetäistä uudet työhaalarit niskaan.

Mietin vielä olisiko mitään keinoa parantaa yleisesti tätä tilannetta? Varmasti. Ensisijassa tulisi määritellä laki joka saattaa rakentajan henkilökohtaiseen vastuuseen jos hänen yksikään rakennusurakka aiheuttaa asukaille terveydellistä haittaa. Ja vastuu ei vanhenisi koskaan.

Lopuksi voisin sanoa että tapahtuma romahdutti elämämme hetkellisesti. Jouduimme taloudelliseen ahdinkoon, menetimme kotimme, terveytemme. Tapahtunutta ei voi koskaan antaa anteeksi.